Ukrin toiminnasta
Ukri järjestää perinteisesti ainakin kaksi kirjailijamatineaa (keväällä ja syksyllä/talvella) Joensuun pääkirjaston Muikku-salissa. Kirjailijat esittelevät vuoden aikana ilmestyneitä, kustannettuja teoksiaan tai omakustanteita. Loppuvuoden matineassa jaetaan myös tunnustuspalkinto Vuoden Kynä ansioituneelle tekstinkäyttäjälle tai tuottajalle.
Ukri toimittaa laadukasta Ukkonen-kirjallisuuslehteä. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.
Olemme mukana syyskuussa järjestettävän Joensuun kirjallisuustapahtuman toteuttamisessa. Ukri järjestää perinteisesti ohjelmaa pääkirjaston Muikku-salissa kirjallisuusviikon torstaina.
Arvostelupalvelua pyrimme tarjoamaan mahdollisuuksien ja kysynnän mukaan.
Teemme pohjoiskarjalaista runoutta tunnetuksi ja järjestämme runotilaisuuksia ukrilaisten ja mahdollisesti muiden yhteistyökumppaneiden kanssa.
Valtakunnallisella tasolla osallistumme Kirjailijayhdistysten verkoston toimintaan ja sitä kautta pidämme yhteyksiä muihin kirjoittajayhdistyksiin. Yhteistyö neuvottelukunnan kanssa merkitsee myös tiiviitä yhteyksiä Suomen Kirjailijaliittoon.
Tiedotamme tapahtumista ja muusta Ukrin toiminnasta näiden kotisivujen lisäksi sosiaalisen median puolella, muun muassa Facebook-sivullamme ja Instagramissa: @ukri_ry.
Ukri Facebookissa
Pitääkö kirjallisuudesta olla huolissaan?
Ukrin historiaa
Kaikki alkoi kun nuori runoilija Olavi Aaltonen osti käytetyn polkupyörän Kalevi Sorsalta. Aaltonen haaveili Helsingissä kirjoittajarenkaasta. Se alkoi pyöriä nuorisolehti Vihurin ympärillä. Lehti hankki eri puolilta maata avustajia. Tavoitteena oli myös oma valtakunnallinen Väliasemalla-antologia. Vihurin sihteerinä toimi Kalevi Sorsa, joka kävi Tampereella Yhteiskunnallista Korkeakoulua. Kirjallisuuden opettajana toimi puoli-kesälahtelainen Haavi, Kalle Kakkonen, Mikko Naula alias professori Unto Kupiainen. Helsinkiläisten nuorten kirjoittajarenkaan ”kummisedäksi” tuli Olavi Siippainen. Hän muutti lääkärivaimonsa Laura Latvalan työn myötä Pohjois-Karjalan Paiholaan vuonna 1952. Alkoi Pielisjoen kutsu.
Helsinki oli tärkeä, tottakai: kirjalliset salongit ja Paavo Haavikko ja olympialaiset ja Armi Kuusela. Mutta miksi runoilla vain oikeaoppisia pääkaupungin silosäkeitä? Eikö runoryhmä voisi toimia siellä, missä laulut on ennenkin laulettu? Ja mikä ryhmälle tunnukseksi, mikä nimeksi? Onhan Itä-Suomi, Kalevala, Karjalan laulumaat sentään jotain katulyriikkaan verrattuna. Eino Leinokin sieltä!
Olavi Aaltonen osti vuonna 1953 Helsingissä käytetyn polkupyörän Kalevi Sorsalta. Aaltonen lähti polkemaan kohti Pohjois-Karjalaa, Siippaisten luo, kevein mielin, kulunein renkain. Pyörä kulki parissa päivässä Kouvolaan. Mutta sinne se jäi. Hajosi pahainen runoilijan rukki. Kirjalliset sormet eivät sitä saaneet kuntoon. Aaltonen heitti pyörän metsään. Kaihersi pyörän kumi, paloi päässä runorengas, Leinon säe sauhusi.
Kirjallistaiteellinen kerho Ukri perustettiin 7.10.1956 Kontiolahden Paiholassa. Se oli aluksi monitaiteellinen yhdistys. Perustajajäsenet olivat Olavi Aaltonen, Olavi Siippainen, Laura Latvala, Esko Eskelinen, Usko Laukkanen, Ilmari Saarinen ja Vesa Niemeläinen.